tiistai 6. tammikuuta 2015

Kuulumisia pitkästä aikaa

Heipsan! Pitkään aikaan ei olekaan tänne tullut kirjoiteltua, nytkin puhelimella. Kello näyttää jo lähemmäs yhtätoista illalla, mutta kirjoitan nyt silti vähän meidän kuulumisia.

Kaiken kaikkiaan meille kuuluu hyvää. Joululomaa vietettiin minun porukoilla Ilomantsissa, Diki tietysti mukana. Ahkerasti jätkä oli tallihommissa mukana ja juoksenteli vapaana.

Kiteelle palauduttuamme ollaan muutaman kerran pyörähdetty koirakaverin kanssa puistossa sekä metsässä juoksentelemassa. Arkeen paluu on tapahtunut, minä olen nyt navetassa harjoittelussa, useimmiten aamu ja ilta kiinni. Alkuun Diksu oli hieman hämillään, kun joutui taas olemaan ilman koirakaveria ja täällä kerrostalo kämpässä. Porukoiden kääpiösnautseri kun ei enää ole räksyttämässä vieressä koko aikaa. :-D Parin viikon aikana pojista tuli ihan paita ja perse...

Ihmeellisiä ei olla siis touhuiltu, ihan vaan normielämää. Lenkkeilyä, leikkiä ja muuta touhuamista. :-) Nyt en saa tähän kameralta kuvia, mutta pistän muutamia puhelimella räpsittyjä otoksia hauvelista.

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

kuvia

Oltiin tämä viikonloppu vanhemmillani Ilomantsissa, ensimmäistä kertaa uskallettiin Dikiä juoksuttaa irti yksinään. Kerran se kävi kaverikoiran kanssa metsässä Kiteellä, muuten ollaan oltu vaan koirapuiston aitojen sisäpuolella. Nyt kyllä varmistui myös se, ettei tuo koira mihinkään lähde. Se pysyy tosi lähellä ihmistä ja tottelee, kun sen pyytää luokse. Heiteltiin jätkälle keppiä, voi että se tykkäsi!

















"apuaaa heppoja" :DD

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

alkutaivalta

En tiedä mitä tästä tulee, mutta kokeillaan, jos edes pääpiirteet saisin teille kerrottua...

Oltiin puhuttu Henrin kanssa jo jonkin aikaa koiran ottamisesta, jos sopiva sattuisi kohdalle tarjoaisimme sille kodin. Sen kummemmin ei rescueta edes ajateltu. Ihan pentua emme halunneet, joten katseltiin jo hieman vanhempia koiria.

Näin Dikistä ilmoituksen Apulassa ja otin myyjään yhteyttä. Ilmoituksen perusteella koira kuulosti meille sopivalta ja oli siinä ilmoituksessa kuvakin. Jätkän korvat ja ystävällinen ilme sulatti sydämen heti. Ei mennyt kauaa kun myyjä vastasi viestiini. Sähköpostittelimme jonkin aikaa, kerroimme meistä ja myyjä kertoi Dikistä.

Aloimme vakavasti harkitsemaan Dikin ottamista. Sovimme, että koira tulee meille koeajalle pariksi viikoksi ja sinä aikana päätämme jääkö se meille lopullisesti.

Diki oli silloin Venäjällä sijaiskodissa eräässä perheessä, josta se tuli rajan yli suoraan meille. Koiralla oli tullessaan mukanaan kaikki tarvittavat paperit (mm. kansainvälinen passi rokotuksineen ja madotuksineen, valvontaeläinlääkärin ja tullieläinlääkärin terveystodistukset, mikrosirutarrat + mikrosiru itsessään jo nahan alla, rabiestodistus, luovutusasiakirjat...). Niinhän siinä kävi, että tämä ruskeasilmäinen komistus sulatti meidän sydämet ja sai paikan perheestämme.

Tosiasiassa meille ei juurikaan ollut merkitystä sillä, onko koira rescue vai jokin muu. Diki tuli meille perheenjäseneksi ja arvostamme sitä. Eniten mietitytti, mitä kora on kokenut aiemmin, onko sitä ehkä lyöty tai muutoin kaltoinkohdeltu ja kuinka se suhtautuu uusiin asioihin. Menneisyys vaikuttaa ehkä eniten siinä, että Diki on arka ja epäileväinen etenkin vieraita kohtaan. Arvostan todella paljon sitä työtä, mitä ihmiset tekevät näiden eteen. Uskomatonta ja hienoa ajatella, että kadulla eläneistä koirista saa näin upeita perheenjäseniä.

Ensimmäisinä päivinä Diki oli todella arka, se oli matkustanut kuuden tunnin matkan. Se vahti ulko-ovea kuin kuuta nousevaa. "Jos se vaikka avautuisi ja pääsisi livahtamaan". Ulkoiltiin ahkerasti, siellä haistellessaan jätkä rentoutui.

Vaikka hauva oli arka, niin missään vaiheessa se ei kuitenkaan ole ollut vihainen, ainoastaan Henrille se murisi sängyn alta ensimmäistä kertaa hänet nähdessään. Nopeasti Diki kuitenkin tottui ja nyt se on enemmän Henrin koira kuin minun... :D

Ulkokuoren alta paljastuikin mahdoton sylivauva, joka rakastaa (ja kerjää) rapsutuksia ja huomiota. Uudet asiat tietysti jännittivät ja jännittävät vieläkin.
 
Ollaan koitettu sosiaalistaa Dikiä mahdollisimman paljon. Nyt kun se on vielä nuori, niin on helppo opettaa sille uusia asioita ja näyttää uusia ihmisiä ja paikkoja. Diki uskaltaa jo luottaa ja turvautuu uusien asioiden äärellä meihin. Tosi hyvin hauva onkin jo ottanut omakseen minun sekä Henrin vanhemmat sekä muutaman sukulaisen. Useamman kerran nähneenä se menee jo häntä heiluen vastaan eikä lähde peruuttaen pois ja vilkuile epäilevästi.

Tottakai tälläisen koiran kanssa joutuu tekemään ehkä enemmän töitä siinä, että se alkaa luottamaan ja uskaltaa nauttia elämästään. Onneksemme Diki osaa kulkea hihnassa ja oli jo valmiiksi peruskoulutettu, kun se meille tuli. Se helpotti jollain tapaa, eikä tarvinnut aloittaa peruskoulutusta alusta. Myyjän kanssa ollaan pidetty yhteyttä kuulumisin ja kuvin, on ihana huomata, miten hänestäkin tuntuu sähköpostien perusteella, että Diki on juuri oikeassa paikassa.

Ei kyllä kaduta yhtään, että tuli otettua rescuekoira. Dikin kanssa on tosi mukava touhuta ja on kiva, kun joku tulee häntä heiluen vastaan kun menee kotiin. Alussa vähän epäilytti arkuus, mutta tiesin, että se helpottaa kun koira ottaa meidät isännikseen ja uskaltaa luottaa. Tässä sitä nyt vanhennutaan ja eletään yhdessä. :)

Mitä te lukijat tahtoisitte lukea Dikistä, kommentoikaa ihmeessä jos on jotan toivomuksia!

perjantai 21. marraskuuta 2014

hauvapuistossa

Käytiin tänään koirapuistossa telmimässä hieman nuoremman sekarotuisen hauvelin kanssa. Ollaan käyty yhdessä monet kerrat aiemminkin, pojat tulevan hyvin juttuun ja rallittelevat minkä ehtivät. :D Kerrankin jaksoin raahata kameran mukaan, joten kuvamateriaaliakin löytyy! Kuvien laadut ei kyllä ole mistään parhaimmasta päästä, kamera ei oikein kestänyt näiden vauhdissa mukana. :D










tiistai 18. marraskuuta 2014

keitä me ollaan?

Ensimmäisenä esittelyt taitavat olla paikallaan, joten...

Diki, blogin päätähti, on serarotuinen uroskoira. Se muutti meille 14.10.2014 suoraan Venäjältä. Kadulta kahden kuukauden ikäisenä pelastettu pentu asusteli sijaiskodissa siihen asti, kunnes me otimme sen perheenjäseneksemme. Propellikorvamme on siis rescue-koira.

Iältään Diki on himpan alle vuoden. Siitä, mitä rotuja Dikissä on, ei ole tarkkaa varmuutta, mutta se omaa aika voimakkaan paimennusvietin josta voisi päätellä siinä olevan jotain paimenkoiraa.

Luonteeltaan Diki on vieraita kohtaan aluksi arka ja epäilevä, mutta tutustuu kyllä nopeasti. Perheen kesken se on reipas, iloinen ja ihana kaveri. Diki tykkää käydä lenkillä, raastaa omistajansa hermoja, raadella leluja, leikkiä koirakavereiden kanssa ja painautua illalla viereen nukkumaan. Se rakastaa ihmisen läheisyyttä, vaikkei vingukaan hirveämmin yksin jäädessään. Diki on myös puruluiden suurkuluttaja.

Diki osaa peruskäskyt, mutta harjoiteltavaa vielä toki on. Onneksemme se osaa kulkea hihnassa ja tulee melkein kaikkien koirien kanssa toimeen. Se oppii myös nopeasti, niin hyvässä kuin pahassakin. Hyvin meillä on kuitenkin kemiat kohdanneet, Dikistä on tullut todella rakas perheenjäsen.


Minä, Henna, olen omistajan ja Dikin orjattaren roolissa. Olen 18-vuotias naisenalku Pohjois-Karjalasta. Kotipaikkani on Ilomantsissa, mutta käyn Kiteellä ammattikoulua viimeistä vuotta. Ensi keväänä valmistun eläintenhoitajaksi. Tällä hetkellä asun kerrostalokaksiossa kihlattuni Henrin sekä Dikin kanssa. 

Luonteeltani olen iloinen, positiivinen ja huumorintajuinen. Tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten (ja eläinten) kanssa enkä viihdy kauhean pitkiä aikoja yksinäni. 

Harrastan ratsastusta, valokuvausta, Dikin kanssa puuhailua ja lenkkeilyä. Koulu vie kuitenkin suurimman osan ajasta, valitettavasti. 

Dikin lisäksi minulla on oma hevonen ja yksi ylläpitohevonen, kuusi kania, kaksi kissaa sekä toinen koira. Nämä karvakasat asustelevat vanhempieni luona Ilomantsissa.








Dikin kanssa emme tällä hetkellä harrasta mitään, lenkkeilemme, opettelemme uusia juttuja ja elämää yhdessä ja käymme peuhaamassa muiden koirakavereiden kanssa. Jossain vaiheessa olisi hauska kokeilla erilaisia harrastuksia (jäljestys, toko, agility...), toivotaan että päästään niidenkin pariin vielä!


Nyt, kun blogi on aivan uusi, olisi hauska saada uusia lukijoita sekä tietysti myös luettavaa. Linkkaathan blogisi siis kommenttikenttään, jos nyt tänne asti eksyit! Lisäksi postausehdotukset ovat tervetulleita. :)